Mion kuoleman aiheuttaman tyrmistyksen takia olo on ollut kuin halvaantuneella apinalla, mutta pakko sitä on nousta taas satulaan. Viime sunnuntaina jo oltiin treeneissä, mutta saatoin itsessäni huomata "lievää" innostuksen puutetta. Ollaan me tässä kotosalla jo pientä viestin alkeiskurssia Mörölle tosin vedetty, ja hyvin toimii. Tero on tehnyt kyllä pennun kanssa hommia kovasti, ja toisinaan vaikuttaa siltä, että Mör katsoo Teroa jollakin tapaa ihaillen. Tämä on loistava asia, koska innostus mennä isännän luo metsään on tarpeen, kun juoksee viestiä. Onneksi meillä on täällä treenimaastot ihan likellä!

Mörön treenit tottiksessa ovat tietenkin myös alkaneet. Kovasti olen kehuskellut sillä, että pentu ottaa noutokapulaakin jo suuhun! Seuraamista, maahanmenoa, seisomista, sivulle... Sitä perussettiä. Parasta on kuitenkin se into, miten Mör tekee. Se innostuu kaikesta! Innolla odotan tulevaisuutta, se täytyy sanoa. Mörkö on varmasti syynä siihen, että olen saanut uutta potkua myös Mitran ja Martan kanssa treenaamiseen. Molempien kanssa piti mennä tokokokeisiin tässä, mutta Mitra taitaa tehdä juoksua. Siksi panostan erityisesti Marttaan. Mara on taidokkaalla, lintukoiramaisella esiintymisellään hurmannut ihmisiä, mikä taas puolestaan on hienoa, ajatellen ensi kevään pentuja.

Marttaa olen siis uudelleen astuttamassa seuraavasta juoksusta. Kiinnostuneita pennuista on taas kovasti oltu, ja siksi toivonkin, että tällä kerralla olisi parempi onni matkassa. Tämä vuosi nyt on taas näyttänyt kyntensä ja saanut meikäläisenkin nöyräksi taas. Onneksi vuosi vanhenee koko ajan, ja pian otetaan käyttöön uudet kalenterit. Sitä odotellessa :)