Martta aloitti juoksunsa viikko sitten perjantaina. Oman tapansa mukaan tarjoaa ahteriaan heti alusta alkaen kaikille/kaikelle, mutta progetestaus on varattu vasta tiistai-iltapäivälle. Martan juoksut on aina ollu tosi pitkiä, ja siitä johtuen - luulisin - astutusajankohta on yllättävän myöhään. On tässä taas konsultoitu Tammivuorta ja Kalliokoskea sun muita, kun ei tahdo hermo kestää. Eihän tässä olis mitään, jos uros olis tossa naapurissa, mutku tarvii hiukan pitempi reissu tehdä miehelään. Yritänkin tässä pitää siis pään kylmänä, etten hötkyilisi. Josko tällä kertaa vihdoinkin kaikki onnistuisi.

Unimaailma lupaa hyvää. Edellisyön unessa pidin Maraa sylissä, ja sen maha velloi niin kovasti, että pentuja oli vissisti tulossa. Toivon mukaan ei kuitenkaan tule sellaisia pentuja kuin mitä taannoin näin: syntyi kaksi bourbonnaisnarttua sekä yksi karvaton lohikäärme. Jos näin kävisi, olisi luultavaa, että joku toinenkin on apajille päässyt. Ei siis lohikäärmeitä, kiitos! Jostain voi huomata, että tämä pentuasia on aika päällä öisinkin...

Ärsyttävää on, että Martan ohella myös Mitra juoksee. Ei tarttis sen enää lainkaan. Tosin meni siinä yli vuosi edellisestä juoksusta, että eipä tuo haitaksi asti ole päässyt. Haitta on kuitenkin se, että joku meni ottamaan tähän huusholliin uroskoiran. Kuka lie... Mör yrittää orastavassa miehisyydessään astua molempia narttuja, mutta Mitralta tulee vain hammasta, ja Martan yritykset jää siihen, kun narttu on niin pieni, eikä Mörön näkövinkkelistä ole edes koira. TOTTAKAI pidän nartut erillään Möröstä, mutta pittäähä sitä testata välillä, miltä Martta taas tänään vaikuttaa!

Katseet suuntautuvat nyt siis tiistain reissuun Villelle. Tulos tulee vasta ke, mutta en hötkyile. Todella uskon, että sopiva aika astuttamiselle on vasta ensi viikonloppuna. Sitä odotellessa hankin itselleni migreenin ja mahahaavan.