Treeni-into vaihtelee, mutta koko ajan ollaan pennun kanssa tehty jotakin. Noutokapula on ollut kiinnostuksen kohteena, niin seitsenkuiselle pennulle kuin seitsenvuotiaalle ikäneidollekin. Ensimmäistä kertaa opetan kahdelle täysin eri ikäiselle koiralle samaa asiaa. Tietenkin Mörön on helpompaa oppia näitä asioita, mutta Mitralla on selkeästi intoa tehdä - vähän liikaakin. Mörkö tekee asiat innolla, jota pennulla kuuluu ollakin, mutta Mitralla ei ole mitään selitystä intoonsa. Paitsi ehkä geenit :) Tästä on ollut hiukan haittaakin: Mitra ahistaa oikein kunnolla seuratessa, ihan niin, että minulla on polvi sen suussa joka kerta kun vasen kinttu askelen tekee. En ole puuttunut siihen, enkä puutukaan. Olen nimittäin huomannut, että joka tapauksessa kisoissa Mitra irtoaa sen verran, että seuraaminen on justiinsa oikealla kohdalla. Minun makuuni, tuomarit eivät ehkä ole samaa mieltä kanssani.

Joka tapauksessa, vaikka ajattelee, että treenaus ei kiinnosta, nämä treenattavat tuovat sitä intoa! Onnistumisen ilo näitten kanssa treenatessa on niin valtaisa, ettei sitä näyttelyistä saa. Pakko tässä vielä mainita Marttakin, sillä myös sitä treenaan. Edelleen kyllä saa huomata, kuinka erilaista onkaan kouluttaa lintukoiraa, kun on näihin palveleviin tottunut... Eipä silti, Martan kanssa on hauskaa, sillä sen hölmöilyjä ja luumuiluja ei voi ottaa tosissaan, vaikka kuinka ottaisi pattiin. Eli hyvän tuulista pelleilytreenausta, joka ei johda mihinkään, sitähän tämä on parhaimmillaan, tämä harrastus.

Pentu-uutisista sen verran, että Martta astutetaan seuraavasta juoksustaan. Siitä lisätietoja mahdollisimman pian! Kiinnostusta pentuihin jälleen on kovasti, ja odotukset ovat kovat. Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin!!!