Nyt Martan pennut ovat kaksiviikkoisia. Jo eilen aukesivat ensimmäisen herran silmät, ja tänään muutkin kiskovat luomiaan erilleen. Jo nyt on lisäksi huomattavissa persoonallisuuseroja. "Komiat pojat" ovat kovin itseriittoisia ja rauhallisia, Pikku-ukko samoin, mutta viimeksimainittu erityisesti nauttii sylittelystä. Tytöistä maksa-valkoinen on aika narttu, jos ei saa juuri-nyt-tässä-ja-heti maitoa. Se tyttö osaa huutaa! Oranssi-valkoinen pitkähäntä tyttö on laiska, ja söisi koko ajan. Ainut töpö tyttö on oikeastaan aika mukava kaikin puolin - sille sopii kaikki. Tottahan on muistettava, että eipä näistä mitään voi aikuisten oikeesti päätellä, mutta onpahan kasvattajallakin jotakin tekemistä :)

Kasvu on ollut huimaa, ja Pikku-Ukko Pisuliinikin on jo lähes ottanut isommat sisaruksensa kiinni. Kasvattajan hyvin subjektiivisesta näkövinkkelistä katsoen pennut ovat kaikin puolin täydellisiä!

Sillä aikaa toisaalla... Mörkö ja naksutinkoulutus ovatkin hyvä yhdistelmä! Tosin minuun on istunut pieni perfektionisti, ja siitä syystä Mör menee BH-kokeeseen vasta ensi vuonna. Täytyy saada viilattua virheet pois ;) Vaikka poika onkin äääääääärimmäisen rasittavassa iässä, se ei ole korvaton. Lisäksi se kestää omistajansa virheet, ja antaa anteeksi. Edelleen olen siis Mörkkiin tyytyväinen! Mör ja Mitra ovat kaiken kukkuraksi ottaneet Martan pentuineen hienosti, ja antavat tilaa perheelle. Mör ei oikeastaan ole edes kiinnostunut menemään samaan huoneeseen pentujen kanssa. Mitra yrittää, mutta se kyllä hienovaraisesti käännytetään muuanne.

Elämä on siis kokolailla iloisesti uomillaan, ja se on hyvä se!