Tänään Martan ensimmäisestä astuttamissessiosta on kulunut 58 päivää. Pesä on valmiina, ihmiset on valmiina ja lähipiiri on kuin tulisilla hiilillä. No, toiset enemmän, toiset vähemmän :) Martta itse on tyyneyden perikuva, omaan marttamaiseen tapaansa. Hyppimis-pomppimisosastolla on rauhallista (thank god!), mutta muuten mennään niinkuin ei mitään. Maha on tosin tiellä, ja Mara välillä ähkiikin massaylivoiman alla. Kaikki on tähän saakka mennyt siis varsin mallikkaasti.

Varotoimenpiteitä on tehty paljon sen varalta, että itse synnyttämistoimituksessa kaikki menisi hyvin. Eihän sitä kaikkeen voi varautua, mutta se nyt ainakin, mitä kohtuudella voidaan ajatella tehtävän. Mahtavaa on ollut kuitenkin kaikessa tässä se, että olenpa tullut huomanneeksi, että minulla on paljon ystäviä. On paljon sellaisia, jotka mielellään auttavat ja tarjoavat apua tiukan paikan tullen, jopa tinkien omasta hyvinvoinnistaan (yöunet tmv. ;). Tuskinpa koskaan saan näitä ihmisiä kiitettyä riittävästi, mutta yritän.

Ja sitten vaan odotellaan...