Suureksi, koheltavaksi koiranpennuksi Mör osaa olla kovin hiljainen. Kuin kissa se vetää kynnet jonnekin sisuksiinsa, kun lähtee hiippailemaan ympäri taloa koirilta kielletyille alueille. Mitä ei huomata, ei voida suuttua. Usein nämä Mörön hiippailuretket päättyvät jonkun ihmislapsen huutoon: "Ei Mörkö tyhmä koira mene pois!!! Äitiiiiii! Mörkö on keittiön pöydän alla!!!" On koira tajunnut, mistä herkut löytyvät. Pointti on siis se, että Mörössä on aimo annos kissaa. Mistä lie saanut piirteensä, vaiko Manen katraasta... :)

Lola-börbötti oli yökylässä meillä juoksuineen päivineen. Minä ajattelemaan, että ei pentu vielä naisen päälle ymmärrä. VIRHE! Onneksi katselin ikkunasta koirien touhua, niin jo oli Casanova naisen kimpussa. Lola oli varsin vastaanottavaisen näköinen. Aika hätäseen lensi koirien ruokakupit lattialle ja juoksin paljain varpain ulos, samalla huutaen Lasselle, että nyt lujaa tänne! Vahinkoa ei siis sattunut, enkä tiedä, olisiko sattunutkaan, mutta varman päälle on pelattava. Saattaisi tulla melko vinkeen näköstä pentua näistä kahdesta!

Pennun tottelevaisuuskoulutus jatkuu samaan rauhalliseen tahtiin. Tavoitteena on saada liikkeet varmaksi miettimällä ja hätäilemättä. Nyt olen kuitenkin käyttänyt jo aika paljon pakotteita, koska Mör huomaa aina jonkin porsaanreiän, jota kautta pääsee kikkailemaan. Ihan kamalan tosissani en näitä kikkakolmosia vielä ota, koska kyse todella on vain viiden kuukauden ikäisestä pennusta. Saa siis olla ihan lapsikin!

Vielä on kehuttava isojakin. Martta saattaa saada tokossa ehkäpä tuloksenkin (jos minä en pilaa kaikkea!). Mitralla alkaa olla avoimen luokan liikkeet hallussa, mutten tiedä, koska se menee seuraavaksi kisoihin. Todnäk keväällä. Odotellaan juoksua. Suurin haave Mitran kanssa on, että se elää yhtä pitkään kuin äitinsäkin. Saataisiin kisauraa jatkettua vielä vuosia... Pippuri rakastaa tekemistä, enkä varmaan koskaan voi sen kanssa touhuamista lopettaa.

Loppukaneettina todettakoon, että kyllä on kolmessa koirassa tekemistä, kun kaikkia treenaa! Kuitenkin tämä kaikki on niiiiiin antoisaa, että näyttelykiinnostus on tositositosi laimeaa. Jonnekkii Messariinki pitäs viä mennä... Pöh.