Martan pennut täyttävät kohta 4 viikkoa. Alussa nuo kaverit olivat todella pieniä, valkoisia matoja, mutta nyt on asia toisin. Entistä enemmän erilaiset luonteenpiirteet nousevat esiin, ja ulkonäöltään ne ovat kaikki keskenään erilaisia. Toki - erään muun rodun kasvattajan näkökulmasta - pennut ovat hyvin tasaisia, mutta suuren eron pentujen välille tuo väri. Kun musta briard on musta briard, ovat börbötin pennut kaikki keskenään erilaisia. Pilkut ja läiskät ovat aina eri kohdissa! Nyt ovat oranssitkin pennut saaneet pilkkuja sen verran, että ne näkyvät selkeästi. Kasvattajan silmää miellyttävät tietyt piirteet kussakin pennussa, mutta ei niissä ketään rumaa ole.

Luonteissa erot ovat toisenlaisia. Jotkut (varsinkin tummin poika) on melko tasainen, kun taas maksa-tyttö Siiri (tulevan omistajansa nimeämänä) on säpäkkä ja vaativa. Huvittavaa on, kun pentu koettaa komentaa äitiäänkin :) Valppaita kaikki pennut ovat, ja havainnoivat nyt innolla ympäristöään. Lapset pitävät huolen siitä, että paijausta pennut saavat varmasti osakseen! Tämä on hieno asia siitäkin syystä, että pennut oppivat olemaan käsiteltävinä ja tottuvat käsittelyyn. Muuhunkin kuin kynsien leikkuuseen - joka on oma operaationsa sekin.

Kiinteää ruokaa ollaa aloitettu kokeilemaan. Martalta tulee kyllä hyvin maitoa, että maitobaari on edelleen auki. Aika kuitenkin menee reippaasti eteenpäin, ja pakko kai meidänkin on haikein mielin mentävä matovaiheesta eteenpäin... Kohta ollaan jo siinä tilanteessa, että lapset lentävät pesästä! No, nyt kuitenkin vielä mennään vauvavaiheessa eteenpäin. Pyykkiä ja pesemistä riittää, mutta melkein ilolla tässä vielä siivotaan. Odotetaan pari viikkoa, kuinka siinä vaiheessa vielä siivoaminen innostaa... ;)

Nyt Martan pennut ovat kaksiviikkoisia. Jo eilen aukesivat ensimmäisen herran silmät, ja tänään muutkin kiskovat luomiaan erilleen. Jo nyt on lisäksi huomattavissa persoonallisuuseroja. "Komiat pojat" ovat kovin itseriittoisia ja rauhallisia, Pikku-ukko samoin, mutta viimeksimainittu erityisesti nauttii sylittelystä. Tytöistä maksa-valkoinen on aika narttu, jos ei saa juuri-nyt-tässä-ja-heti maitoa. Se tyttö osaa huutaa! Oranssi-valkoinen pitkähäntä tyttö on laiska, ja söisi koko ajan. Ainut töpö tyttö on oikeastaan aika mukava kaikin puolin - sille sopii kaikki. Tottahan on muistettava, että eipä näistä mitään voi aikuisten oikeesti päätellä, mutta onpahan kasvattajallakin jotakin tekemistä :)

Kasvu on ollut huimaa, ja Pikku-Ukko Pisuliinikin on jo lähes ottanut isommat sisaruksensa kiinni. Kasvattajan hyvin subjektiivisesta näkövinkkelistä katsoen pennut ovat kaikin puolin täydellisiä!

Sillä aikaa toisaalla... Mörkö ja naksutinkoulutus ovatkin hyvä yhdistelmä! Tosin minuun on istunut pieni perfektionisti, ja siitä syystä Mör menee BH-kokeeseen vasta ensi vuonna. Täytyy saada viilattua virheet pois ;) Vaikka poika onkin äääääääärimmäisen rasittavassa iässä, se ei ole korvaton. Lisäksi se kestää omistajansa virheet, ja antaa anteeksi. Edelleen olen siis Mörkkiin tyytyväinen! Mör ja Mitra ovat kaiken kukkuraksi ottaneet Martan pentuineen hienosti, ja antavat tilaa perheelle. Mör ei oikeastaan ole edes kiinnostunut menemään samaan huoneeseen pentujen kanssa. Mitra yrittää, mutta se kyllä hienovaraisesti käännytetään muuanne.

Elämä on siis kokolailla iloisesti uomillaan, ja se on hyvä se!

Martan pennut syntyivät eilen 25.9. klo 13 alkaen. Kolme ensimmäistä, kaksi narttua ja uros, syntyivät suhteellisen liukkaasti ilman sen kummempia kommelluksia. Ongelmat alkoivatkin sitten sen kolmannen jälkeen. Martta kävi vähän väliä pentulaatikon ulkopuolella puhkumassa ja puhisemassa, mutta mitään ei tullut. Mahanahan läpi saatoin selvästi tuntea, että joku siellä liikkui - vaikka ultrassa meinattiinkin, että vain kolme pentua oli tulossa. Soiteltuani muutamalle armoitetulle, asiantuntevalle ystävälleni (Kalliokoski, Touronen ja Tammivuori) päädyin soittamaan henkilääkärillemme Villelle. Tuossa vaiheessa kello oli 18, ja edellinen pentu oli syntynyt 15.30. Ville neuvoi odottamaan vielä tunnin, mutta eihän sinä aikana mitään tapahtunut. Eikun uudestaan luuri käteen, soitto Villelle, Martta autoon, pennut koriin ja kohti Pälkänettä.

Hetimiten Ville saattoi sanoa, että väkeä mahassa oli vielä, mutta käsipelillä ei lasta ulos saatu, oli jotenkin vika-asennossa. Todettiin, että pakko tehdä keisarinleikkaus. Villen kommentti "ai, täällähän on vielä monta!" ei tullut yllätyksenä, olihan Martta aika mahakas vielä noiden kolmen jälkeen. Nopean toimituksen tulos oli siis vielä kolme pentua, joista yksi oli (muihin verrattuna) piskuinen uros. Kaiken kaikkiaan pennut vaikuttivat hyvän kokoisilta, kaikki muut paitsi em. pikku-ukko olivat reippaasti yli 400g, melkein 500 oli muutama. Ville sanoi, että Martassa synnyttäjänä ei ollut mitään vialla, ongelmana oli tosiaan se, että tämä yksi herra oli väärässä asennossa.

Nyt Martan maha on siis aika pitkältä matkalta auki, ja tihkuttaa verta, ei pahasti, mutta sen verran, että joissakin pennuissa on vivahdus vaaleanpunaista. Haava on myös nähtävästi hiukan kivulias, koska Martta murisee, jos pentu kovasti tassuilla ottaa tissistä tukea. Silminnähden väsynyt se on myös, mutta nauttii siitä, että saa olla ulkona rauhassa. Kuitenkin, kun sisälle menoa ehdotellaan, sillä on jo kiire lapsiaan hoitamaan :) Tänään on nyt ensimmäinen kokonainen päivä Martalla äitinä, ja vaikka vähän kangistellaan vielä, hyvältä näyttää. Antibiootit ja särkylääkkeet onneksi meillä on, niin että saadaan puukon jälki hoidettua kuntoon.

Toki tässä on käynyt mielessä, että mitäköhän vielä sitä tulee eteen, mutta ei kai nyt enää muuta!?! Myönnän, olen vähän (?) hermoheikko, mutta taustojen valossa luulen, että minua hiukan ymmärretäänkin. Iloinen olen kyllä siitä, että paitsi avuliaat ystäväni ovat auttaneet, mutta myös siitä, että Ville viitsi käyttää sunnuntai-iltansa koirani pelastamiseen pinteestä. Muuten olisi ollut matka jonnekin kauas jollekin tuntemattomalle eläinlääkärille. Onneksi ei tarvinnut!

Lähdenpä tästä taas siivoamaan.

Tänään Martan ensimmäisestä astuttamissessiosta on kulunut 58 päivää. Pesä on valmiina, ihmiset on valmiina ja lähipiiri on kuin tulisilla hiilillä. No, toiset enemmän, toiset vähemmän :) Martta itse on tyyneyden perikuva, omaan marttamaiseen tapaansa. Hyppimis-pomppimisosastolla on rauhallista (thank god!), mutta muuten mennään niinkuin ei mitään. Maha on tosin tiellä, ja Mara välillä ähkiikin massaylivoiman alla. Kaikki on tähän saakka mennyt siis varsin mallikkaasti.

Varotoimenpiteitä on tehty paljon sen varalta, että itse synnyttämistoimituksessa kaikki menisi hyvin. Eihän sitä kaikkeen voi varautua, mutta se nyt ainakin, mitä kohtuudella voidaan ajatella tehtävän. Mahtavaa on ollut kuitenkin kaikessa tässä se, että olenpa tullut huomanneeksi, että minulla on paljon ystäviä. On paljon sellaisia, jotka mielellään auttavat ja tarjoavat apua tiukan paikan tullen, jopa tinkien omasta hyvinvoinnistaan (yöunet tmv. ;). Tuskinpa koskaan saan näitä ihmisiä kiitettyä riittävästi, mutta yritän.

Ja sitten vaan odotellaan...

Martan ultrassa näkyi tänään ainakin kolme pentua! Ei ole tulossa jättipentuetta, mutta ainakin tosiaan ne kolme (ELL Ville sanoi, että max 5). Täällä ollaan hyvin riemukkaissa tunnelmissa, lapsetkin ovat innoissaan! Nyt vain toivotaan, että kaikki menee loppuun asti hyvin... Ettei nyt tule mitään kummallisia takapakkeja... Uskotaan pentujen tulevan, kun ovat ulkona emästään ja kaikissa sielun ja ruumiin voimissa!

Pessimistihän ei pety?